Nyt elellään aikoja kun olen asunut uudessa tuttavuudessa, Mikkelissä, jo melkein kolme kuukautta. En voi kehua olevani ko. kaupungin kanssa juurikaan enemmän tuttu, tuntematon tai yhtään mitään, kuin tänne muuttaessanikaan torstaina 30.10.2008. Kuitenkin tiedän täältä jo muutaman ihmisen: yhden ystäväisen hellun, yhden espanjalaisen vaihto-oppilaan sekä kolme aikuis-opiskelijatoveria! Mieletöntä, eikö totta... Ja VR pyrkii parhaansa mukaan erottamaan ystäväiseni minusta sabotoimalla junaliikennettä välillä muu maailma-Mikkeli-muu maailma.

Ensi viikolla minun pitäisi irtisanoa itseni vuokrasuhteesta tähän kolmen kuukauden kotiin. Ja niin, jälleen kerran pakata kaikki tavarani tuntematonta tulevaisuutta kohti. Suurin osa tavaroista matkustanee vielä tuntemattomalla tavalla pohjoiseen tekemään leikkimökistäni pelkän varaston. Loput tavaroista ja minä sekä Hulda (joka on kaupan!! Osta hyvä vihreä auto!) ei vielä kyetä tietämään mikä meidän sijoituskohteemme tulee olemaan.

Päätä on särkenyt taas viikon, kun ylä- ja alahampaat tykkää toisistaan niin paljon, että pureutuvat toisiaan vasten lähestulkoon apinan raivolla. Luulin jo päässeeni tästä riesasta eroon iäksi, mutta Mikkeli on tuonut tämän teini-iän painajaisen elämääni uudestaan. Pientä stressintynkää ilmenee myös otsassa, kaulassa sekä kas, kulmakarvojen välisessä ihokaistaleessa -> järjetön määrä jos jonkinlaista näppylänpäppylää. Ja juuh, ei taida iho ylipäätään tykätä taas mistään kun kutittaa taas niin kovin... Ja rasvaresepti on loppu, eikä se ees toimi ja lääkäriaika on vasta kuukauden kuluttua: mikkeliläisiä hoitsuja ja lääkäreitä ei haittaa fakta, että raavin itseltäni nahkan irti.. No oma vika ja on niitä sairaampiakin hoidon tarvitsijoita... Hammaslääkärinkin sain samalla varattua, joskin se on vasta huhtikuussa ja minähän en voi tietää, että olenko silloin mikkeliläinen. Joten käyköhän taas niin, että kerkeän vaihtaa jälleen paikkakuntaa ennen hampilääkäriin pääsyä.. Tartteis kai johki muuttaa ihan sillä mentaliteetilla, että nyt asun täällä ainaki niin kauan, että kerkeän hampahaiseni laitattaa kondikseen. (Nimimerkki Viimeksi hammashoitolassa Rovaniemellä -04)

Eli Mikkelissä eletään täysin antisosiaalista elämää, ilman työtä tai mitään muutakaan järjellistä haaveillen solariumkortisoniperusvoideuppokylvystä. Päivät valuu ohi tekemättä yhtään mitään ja tuntumatta juurikaan miltään ajoittaista vitutusta lukuunottamatta. Niin ja kyllähän mä suunnittelen tekeväni kaikenlaista, toteutuspuoli vaan on viime aikoina ollut lapsenkengissä. Muuttuu jotenkin tavattoman saamattomaksi kun ei ole aktiivista arkea, pelkkää laiskaa vapaa-aikaa. Ai nih, tällä viikolla sain soitettua neljä puhelua ja kokeiltua neulomista ja sain aikaan liian lyhyen kaulaliinan. Ja sunnuntaina tiskasin. Wuhuu todella!