Tässä välissä on oltu niissä aallonpohjissa ja myös huipuilla. Matkat eivät vieneet Afrikkaan, mutta kiertämään Intiaa ja Kaakkois-Aasiaa. Kaakkois-Aasia kutsui jo toista kertaa, mutta uusia maita lakkariin kertyi muutamia. Puola ja Espanjan reissu meni suunnitellusti. Aasia ei ihan. Siellä vierähti viisi kuukautta, joista reilu kolme yksin ja kahdessa osassa sen maailman parhaan ihmisen kanssa.

Siihen maailman parhaaseen ihmiseen liittyen: kaivelin tätä blogia jälleen esiin, ja taas luin tuota tekstiä esittelypalkissa

"..se paikka mitä etsit on jossain, paikka mitä et löydä, se on paikka joka tulee vastaan ja sitten tiedät että se on se paikka.."

Niinhän se on. Uudella tavalla. Siinä maailman parhaassa ihmisessä on se paikka.

Maailman parhaan ihmisen löytäminen ei tietenkään tarkoita sitä, että minusta olisi tullut tasainen ja vakaa, seesteinen ja onnellinen, rauhallinen elämästänautiskelija. Samanlainen kiukkupussi ja äkäpää. Aallonpohjasta ponnistaen kohti uutta paiskoen siinä välissä tavaroita ja hermostuen lisää omasta hermostumisesta.

Tällä hetkellä säännöllistä tuskaa aiheuttaa se, kun reilu kolmikymppinen hönelö ei tiedä mitä elämällään tekisi ja missä järjestyksessä ;) Listalla ammatti, mahdollinen perheenlisäys, kotipaikka ja talo.

Aika mieletöntä, että olen näin onnellinen sen maailman parhaan ihmisen kanssa. Aika mieletöntä, että elämä heittelee niin kuin se jälleen tekee. Vuosi sitten en uskonut, että olisin edes tilanteessa, jossa perheenlisäystä voisi edes ajatella parisuhteessa. Tai että haluaisinkin kenties opiskella ja että joutuisinkin asumaan jossain muualla, kuin siinä omassa paratiisissani ja etsimään uutta korvike-paratiisia.

Aika mieletöntä.