Nonnih! Nyt sitten ollaan luuhattu Tampereella jo kolmatta viikkoa. Ja sama aika (miinus kaks päivää) oltu flunssassa. Jee. Työrintamalta kannustavia tuloksia jälleen: työhaastattelun jälkeen puhelu "kiitos, mutta ei kiitos", josta puoli tuntia ja puhelu MIKKELISTÄ "tervetuloa työhaastatteluun". Kylläpä mieltä lämmitti. Ensimmäinen työnsaantiin viittava yhteydenotto Mikkelistä ja juuri kun olen sieltä muuttanut pois. Kylläpä kysyi huumorintajua. Ensimmäinen viikko täällä Tampereella otti muutenkin tosi koville. Flunssakin siihen sitten vielä iski. Pah.

Asuntoa on etsitty jonkinlaisella apinanraivolla. Jäsenet J ja M on kehittäneet tästä suorastaan hysteriaa lähentelevän tilan välillä. Ja ohhoh, on käynyt niin, että allekirjoittanut on syystä tai toisesta hukannut stressigeeninsä aivan täysin tämän asian osalta. Ihmeellistä mutta totta ja todella luonnotonta minulle. Liekkö hyvästä vai pahasta, en tiedä. Tänään kävimme taas yhtä asuntoa katsomassa ja lienee niin, että se meidän on sitten otettava kun muutakaan ei taida kiikarissa oikein olla.

Jäsen M:n luona täällä tosiaan olen enemmälti yrittänyt majailla, mutta nyt olis taas häätöuhka päällä. En oikein tiedä minnekä tästä suunnistaisin. Mieleni halajaisi ehken tuonne pohjoisen suuntaan, josko vaikka hiukan hiihtelyä ja lumikenkäilyä kevätauringossa. Saa nähdä saanko tällä kertaa "luvan" lähteä. Viime viikonloppuna olin menossa, ja olisi ollut niin kovin mukavaakin kun olisi ollut muitakin ystäväisiä siellä kotikonnuilla kyläilemässä ja äiten synttäritkin. Mutta en sitten tosiaan saanut "lupaa" tämän asuntorumban keskellä ja tänne loskaan oli jäätävä.

Ystäväiset saivat 6 päivää sitten pienoisen tyttövaavin ja kovasti tässä hinkuan pienokaista katsomaan. Ei vain vielä voi mennä kun tämä pirullinen flunssa tosiaan vaivaa yhä edelleen ja edelleen. Lahjus on saatu valmiiksi ja korttikin ostettu. Nyt puuttuu vaan enää terveys, että pääsee kylään. Kuvissa neitokainen näyttää kyllä vallan hurmaavalta. Mutta niinhän ne tietysti aina.

Kehittelen tässä suunnitelmaa, jos menisin tänään tuonne yhdelle toverille punkkailemaan ja jos sitten aamusella hakisin Hulda-neidin toisen ystäväisen autopaikalta ja lähtisin ajella huristelemaan poispois... Ehkäpä ottaisin myös pikku ystävän Elsan sinne mukaani?!?

Äh, tuskallista. Kunpa pääsisi jo jonnekin selvemmille vesille tässä elossa. Huhuu, sieltähän se stressigeeni päätään nostaa.