No kuten todettu, ei työvoimatoimisto kyennyt antamaan minulle valmiita vastauksia tai edes mitään aineistoa, minkä avulla olisin voinut helpommin päätöksiä tehdä. Tilanne siis jokseenkin samanmoinen vailla mitään ratkaisuja. Se oli siis pettymys. Eilen oli muutenkin tympeys päällä, kun tulin kotiin. Minua sitten V***TTAA kun ihmiset, jotka ei minua tunne ollenkaan, ymmärtävät minua ja minun tunnelmia "tosi hyvin". Miten ne voi sanoa niin, kun ei ne oikeasti tunne!!! Ärrrrsyttävää.

Tulee aina näistä tuntemattomista ymmärtäjistä mieleen, kun teini-iässä poikaystävän kanssa oli mennyt poikki. Olin jonkun kaverini luona, jossa tapasin erään tytön ensimmäistä kertaa. Hän kommentoi tätä vastatapahtunutta eroa minulle näin: "Jos mä oisin ollu se kundi, en ois ikinä jättäny sua!" Joku ehkä ottaisi tämmöisen kommentin hyvinkin kannustavana ja lohduttavana. Niin minäkin, jos sen sanoja olisi ollut joku, joka oikeasti tuntee minut tai tuntisi minua edes vähän. Silloinkin oli tunnelmat tuollaiset v-sanaiset. Hyväähän toinen tietenkin tarkoitti, mutta silti...!! Meistä ei tullut koskaan kavereita.

Vieraat ihmiset, älkää ymmärtäkö minua!!

Sen verran nyt kuitenkin "päätöksiä": Irtisanon tämän asunnon. Etsin helkkarinmoisella raivolla töitä (jostain pitäisi saada siihen taas kaivettua se uskallus ja reippaus, mikä on juossut jonnekin sängyn alle piiloon) joko Mikkelistä tai Tampereelta. Ellen saa Tampereelta töitä, olen ihan pulassa taloudellisesti, joten en nyt uskaltanut tehdä sitovaa päätöstä muuttaa sinne. Joten jos sieltä nyt töitä saan, se tietänee jonkinlaista luuhaamista vähän kaikkien nurkissa ja tavaransäilytysongelmaa. Mikkelissä elämä jatkunee yhtä antisosiaalisena kuin tähänkin asti. Eli ei ole kovin mukava vaihtoehto sekään. Ärsyttävän monimutkaista. Miksi, oi miksi, ei elämä joskus olisi yksinkertaista ja helppoa? No siksi, kun ei ole. Ja koska se on minun elämä. Ja toisaalta, tuntuupahan sitten vähän vähempikin hyvä vielä paremmalle..

Tällä hetkellä yksi tympeä lisäongelma on tuo maallinen omaisuus, tai lähinnä sen paljous. Pitäisi saada muutettua ne sinne leikkimökkiin ja minulla on ongelma kuinka ne sinne saisin. Tai aina sen kulkuneuvon saan, mutta kun pitäisi saada joku ihminen tänne niitä kamoja kantamaan. Puuh! Velipojan idea oli ostaa sitä hammastahnaa, jota mainostetaan telkkarissa. Siinä missä se nainen on sillä hampahansa putsannut ja menee vaan kadulle hymyilemää ja kas, muuttolaatikoita on kantamassa koko kylän miekkoset... Ei taitaisi toimia näillä nurkilla tai minun hampailla. No, jospa tämäkin ongelma jotenkin ratkeaa.

Norja ja sinne meneminen (ansaitseminen) riippuu nyt oikeastaan meidän omasta aktiivisuudesta ja tietenkin tuurista, saadaanko töitä. Meidän pitäisi todellakin tavata piakkoin jäsenten J ja M kanssa, että tulis jotain tolkkua näihin suunnitelmiin. Nyt vaan puhellaan puhelimessa ja kukaan meistä ei enää muista kenen kanssa on mitäkin puhunut... Ja pitäisi hiukan sitä matkaakin suunnitella, kun kaikilla on kuitenkin hiukan intressejä. Ja kunhan saataisiin sen verran, että lentolippu irtoaa niin hetipian pitäisi se sitten ostaa. Niin, paitsi onhan edelleen vielä ratkomatta tuo juna-vaihtoehto.. Eli hittolainen, pitäisi todellakin päästä pitämään suunnittelupalaveeria. Maustettuna parilla tonkalla punkkua.

Se isoin veli ei sitten tullutkaan kylään, vaan on jääny saikulle. Hittolainen. Mutta äitee ja isukki soitti tänään ja olivat suunnitelleet Mikkeli-visiittiä, nyt kun minulla on vielä tilaa.. Elikäs siltä suunnalta sitten viikonloppuvieraita. Kai. Pitänee keksiä jotain harrastetta niille viikonlopun ajalle. Harmi kun on nuo Työväen näyttämöpäivät just ja melkein joka näytökseen on liput myyty loppuun. Pitää tutkia lehteä, jos täällä jotain muutakin tapahtuisi viikonloppuna. Tuleepahan nyt sitten itselläkin käytyä jossain täällä Mikkelissä. Ainakin Kenkäverossa haluttaisi käydä kattomassa.

Päätä särkee. Mutta neulominen etenee. Muttei se mitä piti tehdä, vaan ihan muu. Nooh, liekkö niin nöpönnuukaa.