Maailman tuskaa materian muodossa. Materian määrä omassa taloudessani iskee silmille, kun muutto on jälleen kerran ajankohtainen. Voihan buenos diaz, millaisen määrän kaksi hamsteria osaa koota kasaan, ja kuinka vaikea siitä tavarasta on päästä eroon hyvistä aikeista huolimatta.

Yritän tehokkaasti pakata tavaroita, mutta huomaan koko ajan säästäväni tavaroita vielä kaappiin: jos vaikka vielä tarvitsen tätä, ehkä vielä leivon, ehkä vielä teen hilloa, ehkä tarvitsen viittätoista juhlamekkoa (niitä ei kyllä oikeasti ole niin paljon, mutta tuskaantuneena liioittelen)... Ihan täyttä hulluutta. Tänään käänsin kelkkaani ja olen kylmän viileästi pakannut kaikkea mahdollista. Jäljellä kaksi mukia, lautasta, kattila ja pannu. 

Järki siis istui päähän, ainakin vähän. Jos muutto on maanantaina, tänään on lauantai ja pakkaaminen pahasti vaiheessa, on hulluutta edes kuvitella alkavansa leipomaan tämän sekasotkun keskellä. Tai keittämään hillloa. Hillopurkitkin siis pakkasin. Maanantaina tosin tuntui siltä, että aikaahan on vielä vaikka kuinka. Ei sitä taida ollakaan.

Seuraavaksi työkalujen kimppuun. Ahdistavimpana vielä edessä, on vaatekaapit....

Osallistuin tänään fb:ssä tapahtumaan: vuosi ilman uusia vaatteita. On siihen pystytty ennenkin, joten luulisi menevän nytkin. Tarkoittaa vaan tomeraa laihdutusta, että vanhat kaapissa olevat vaatteet mahtuisivat päälle (lakritsajäätelöä nuoleksin tässä suupielistä..).

Ei ole syksyn muutostuulilta säästytty. Uhoa rinnassa kohti parempaa tulevaisuutta. Ainakin vielä.